KÄRLEKS MUMS

Elämäntyyliblogi

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pikkujoulujen soijapasteijat

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!

Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä ja tänä viikonloppuna vietin ensimmäisiä pikkujouluja! Meidän iki-ihana Koko Suomi leipoo- porukka kokoontui Lorin kotiin Pitäjämäelle pikkujoulujen merkeissä. Sovittiin, että jokainen tuo jotain herkkua tullessaan. 


Tässä on suolaiset herkkumme. Tarjolla oli punajuuri-mozzarellapiirakkaa, ruokaisia salaatteja, kanaa, suolaisia cake popseja, kylmäsavulohirullia, katkarapu-lohi-hyydykekakkua, viikunakiekkoja ja soijapasteijoita.

Sitten oli sahramleipää ja yrttivoita.


Ahh. Kakkutaivas! Etualalla mm. luumukakku, joka löytyy Koko Suomi leipoo-kirjasta!:) Ja suklaamoussekakku, glögimacaronit, cookies ja appelsiini-sahramboston.


No, minä päätin tehdä soijapasteijoita. Jauhelihapasteijat on aina kuulunut meidän perheen jouluperinteeseen ihan lapsuudesta saakka. Itse käytän soijaa aika paljon ruoan valmistuksessa, joten tein siitä täytteen. 

Suussasulavat soijapasteijat:
15 kpl

500 grammaa myllyn parasta torttutaikinaa

Täyte:

3 dl riisipuuroa (ohje alla)
2 kovaksi keitettyä onnellisen kanan munaa
1 lihaliemikuutio
1 iso sipuli tai 2 pienehköä
suolaa
4 dl vettä
2 dl soijarouhetta

Ensiksi keitin riisipuuron. Mittasin kattilaan 1 dl vettä ja kaadoin siihen 0,75 dl puuroriisiä. N minuutin keittämisen jälkeen lisäsin 5 dl punaista maitoa. Keitin pienellä lämmöllä ja lopuksi lisäsin 1 tl suolaa. Annoin jäähtyä. Koska tämä puuro sai olla melko löysää, jähtyneeseen lisäsin vielä lorauksen maitoa niin, että ei ollut tykkyä.

Keitin onnellisen kanan munat kattilassa. Samalla kiehautin 4 dl vettä, jossa oli 1 lihaliemikuutio. Kun lihaliemikuutio oli sulanut, lisäsin 2 dl soijarouhetta ja keitin muutaman minuutin, tai niin, että rouhe pehmeni. Annoin jäähtyä.

Täytteet tuloillaan. Valmis riisipuuro, onnellisen kanan munimat munaset kiehuvat ja soijarouhe kypsyy.



Kun kaikki olivat jäähtyneet, kaadoin soijarouheseoksen riisipuuroon ja pilkotut sipulit sinne joukkoon (niitä ei tarvitse kuullottaa. Lisäksi itse tykkään, kun sipulit ovat vähän isompia paloja, nam!) Muussasin haarukalla keitetyt onnellisen kanan munat, ja sekoitin ne muuhun täytteeseen. Sitten lisäilin vain suolaa maun mukaan. 

Kaulin torttutaikinalevyjä niin, että pituussuunnassa niistä tuli kaksinkertaisesti niin pitkä. Sitten leikkasin sen kaistaleen kolmeen yhtäsuureen osaan. Laitoin täytettä 1 kukkuran ruokalusikallisen jokaiseen palaan ja taitoin siitä taskun. Sitten haarukalla painoin reunat kiinni ja voitelin.

Paistoin 225 asteessa noin vartin, tai kunnes väri oli kullertava.
Osa pasteijoista nauroi.

Nauravat pasteijat tarjosin ystävälleni Heinosen Lauralle. Tässä pikkujouluihin menevät kauniit pasteijat. Nam! Ajattelin leipoa näitä jouluksi ja tarjota Annan miehelle Janille. Hänellä on soijarouhetta kohtaan suuret ennakkoluulot. Mutta eilisissä juhlissa moni luuli näiden olevan jauhelihaan valmistettuja pasteijoita! Katsotaan, huomaako Jan eron!

Tässä meidän ihana pikkujoulupoppoo eiliseltä. Tiia, Janne ja Lotta puuttuvat!


Tunnelmallista ensimmäistä adventtia kaikille! Ihanaa joulunodotusta XXX




sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivän käpykakku

Rauhallista sunnuntaiehtoota!

Kylläpäs viikonloppu meni nopsaan. Olen jo paluumatkalla Helsinkiin, mutta takana on hieno viikonloppu! Juhlimme siis äidin pyöreitä vuosia, sekä tietenkin isää. Sisarenpoikani Vilho tähditti viikonloppuani, sillä Emma ja Matu viettivät laatuaikaa kanssani. Tai kanssamme. :) 

Tädin silmäterä <3


Meidän perheen isänpäiväperinteeksi on muodostunut, että aamiaispöydässä herkuttelemme isän lempparikakulla, nimittäin käpykakulla. Olen jo pitkään miettinyt miten kiva sitä olisi leipoa itse, joten nyt päätin yllättää isän leipomalla itse hänen suosikkikakkunsa. Vaatimukset ovat kovat, sillä juuri tämän kakun suhteen isä on todella valikoiva. Kääk!

KÄPYKAKKU:

Pohja:
5 onnellisen kanan munaa
2 ½ dl sokeria
2 ¼ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria


Täyte 1: Vadelmahillo

Täyte 2: Vaniljakreemi

2 dl kuohukermaa
1 onnellisen kanan muna
1 rkl maizenaa suurustettuna tilkkaan tuohon kermaan
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
flora vispiä


Täyte 3: Kermavaahto

2,5 dl flora vispiä

Kostutukseen maitoa

Kuorrutus: 1 pötkö Sallisen marsipaania ja ruskeaa elintarvikeväriä. Meillä ei ollut ruskeaa elintarvikeväriä, joten äiti keksi, että värjätään marsipaani kaakaojauheella! Ja se toimi!:) Mutta siinä oli aika kova homma, suosittelen, että elintarvikevärillä. Ainakaan Seinäjoen Minimanissa ei myyty ruskeaa valmista marsipaania, eikä ruskeaa elintarvikeväriä tuskin sellaista on olemassakaan…? Pastavärejähän kuitenkin on, mm. confetissa, sieltä saa ainakin ruskeaa.

Koristeluun: tomusokeria sirotellen. Tämän unohdin, eikä näy kuvissa. Mutta seuraavalla  kerralla!


Tarkkaa puuhaa!

VALMISTUS: 

Pohjaa valmistaessa vatkasin onnellisen kanan munat ja sokerin vaahdoksi. Lisäsin jauhoseoksen, jossa leivinjauhe ja vaniljasokeri lopuksi varovasti. Kaadoin taikinan uunipellille ja paistoin n. 13 minuuttia 225 C°. Vaihtoehtoisesti voi kakusta tehdä tietenkin gluteenittoman, jolloin vehnäjauhojen tilasta laittaa perunajauhoja.  Tällöin kannattaa leivinpaperi voidella öljyllä, että pohja irtoaa paremmin.

Kumaisin uunista tulleen pohjan ja annoin jähtyä. Isä tuli keittiöön hiippailemaan mitä oikein teen! Vastasin jotain hyvin ympäripyöreää ja sitten hän lähti tv-huoneeseen vissiin urheilua katsomaan.

No, aloin valmistamaan vaniljakreemiä. Keitin kerman, munan ja maizenan pienellä lämmöllä, kunnes oli paksua ja kuohkeaa (n. 8- min).  Annoin jäähtyä ja maustoin sitten sokereilla. Kun tämä oli täysin jäähtynyt, vatkasin flora vispin vaahdoksi ja lisäsin 1/3 kermavaahdosta varovasti kattilassa keitettyyn seokseen.  Näin oli vaniljakreemi valmis!

Leikkasin uunipellillä paistuneesta kakkupohjasta 4 suorakaiteen muotoista palaa niin, että ne ovat toinen toistaan pienempiä. Sitten aloin kasaamaan ja täyttämään kakkua. Aloitin suurimmasta suorakaiteesta, jonka kostutin maidolla. Päälle levitin vadelmahilloa. Laitin päälle astetta pienemmän leikkaamani kakkupohjan, jonka jälleen kostutin maidolla. Tämän päälle levitin vaniljakreemin. Sitten taas seuraava hieman pienempi kakkupohja ja kostutus maidolla. Tähän päälle levitin puolestaan vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Sitten viimeinen ja kaikista pienin kakkupohjan palanen jonka taas kostutin maidolla. Sitten leikkasin kakun kävyn muotoon ja päälle levitin aimo annoksen kermavaahtoa. Vuorasin koko kakun kermavaahdolla, kauttaaltaan, mutta niin, että kakun päällä oli eniten ja paksu kerros kermavaahtoa. Laitoin jääkaappiin vetäytymään.



Kermavaahdolla vuorattu kakku kuorrutusta odottaen



Värjäsin tosiaan valkoisen marsipaanin kaakaojauheella (huh huh kun työlästä) ja kaulin sen ohueksi levyksi. Yleiskoneella sen saa myös värjättyä (taikinakoukulla), mutta en jaksanut alkaa kaivaa sitä esiin. Kumaisin kaulitun marsipaanin kakun päälle ja leikkasin muotoon. Äidillä oli niksi, miten saa kävyn suomut leikattua, nimittäin pitämällä saksia mahdollisimman vaakatasossa ja sitten KLIPS ja suomu leikattu! Leikkasin niitä aika monta pitkin kakkua, melko suorassa linjassa edestä taakse. Tässä vaiheessa isä hiippaili uudelleen keittiöön ja näki kakun pöydällä. No, yllätys ehkä meni siinä, mutta sitten hänellä ainakin oli jotain, joka huomisaamulla häntä odottaa:). Laitin kakun kupuun yöksi ja pienen kipon, jossa suolaa, viereen kuvun sisälle. Se estää marsipaanin hikoilun!

Nyt on marsipaani levitetty päälle



Ja käpyjen suomut leikattu

Aamulla sitten joimme isänpäiväkahvit ja voi kun isä oli yllättynyt käpykakusta. "Milloin tuon ehditte kaupasta hakea". Hän onkin aina ollut niiin vitsikäs ^^. Kakku oli todella onnistunut, isäkin sanoi tykkäävänsä oikein kovin. :)  Helposti leipomoiden valmiit kakut ovat teollisesti tuotettuna makeampia ja siksi maustoin tarkoituksella täytteet vähällä sokerimäärällä, koska marsipaani ja vadelmahillo jo itsessään ovat niin makeita. 



Valmis käpykakku aamiaispöydässä

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. Kohtahan saa jo laittaa jouluvaloja. No, minä en kuitenkaan ihan vielä, ajattelin odottaa ensimmäiseen adventtiin. Isänpäivän kunniaksi jaan meidän perheen foton tässä. 

Tämä on Emman ja Matun häistä muutama vuosi sitten. Isä ja minä vasemmalla. Ja muut sitten meidän vieressä. Kiitos isä, että olet olemassa! :)

Adios! XXX

lauantai 8. marraskuuta 2014

Punajuuribriossit

Hei!

Viime perjantaina tein tyttöjen kanssa ihanaa, täyteläistä juustofondueta, jota jäi hieman yli. Fonduessa käytimme melko vahvoja juustoja - appenzelleriä, musta leimaa ja cheddaria ja mietin kovasti mihin juustonlopun käyttäisin. Ruotsissa, Uppsalassa asuessani nelisen vuotta sitten, sain meidän Nationilta kirjan, jossa muistutetaan jokaisen meidän (MYÖS SINUN JOKA LUET TÄTÄ) hiilijalanjäljestä ja siitä, miten paljon ruokaa heitetään roskikseen.



Kirjan pointti on se, että jos esimerkiksi teet perunoita ja uunilohta päivänä n:o 1 ja ruokaa jää  yli, voit päivänä n:o 2 hyötykäyttää jäljellejääneen ruoan valmistamalla ylijääneistä perunoista ja lohesta lohikiusausta. Jos lohikiusausta jää yli, voit tehdä siitä päivänä n:o 3 esimerkiksi pyttipannua lisäämällä esimerkiksi kananmunan pannuun jne. Hieno idea! Tämän kirjan innoittamana tein juustofonduesta päivänä n:o 2 juustopastaa. Kaikki juustohan ei tietenkään mennyt siihen, vaan päivänä n:o 3 päätin leipoa briosseja ja valmistaa täytteen jäljellejääneistä juustoista. Kirjan ideologiaa noudattaen lähtökohtahan on, että kuiva-ainekaapistani löytyisi kaikki loput tarvittavat raaka-aineet. Briossien täytteeseen tulisi juustojen lisäksi myös punajuurta, joita jääkaapissa olikin sopivasti jo valmiiksi. Kuivahiivaakin löytyi laatikosta, sekä onnellisen kanan munia hyllystäni. Mummalta olin saanut parisen viikkoa sitten hunajaa, joten TA DAA - kaikki valmistusaineet olivat kasassa!

PUNAJUURIBRIOSSIT

5 dl vehnäjauhoja
1 pss (11 gr) Pirkka kuivahiivaa
1 dl maitoa 
1 tl suolaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 onnellisen kanan munaa
100 gr voita pieninä kuutioina

Mittasin yleiskoneen kulhoon vehnäjauhot ja kuivahiivan ja sekoitin ne keskenään. Lämmitin liedellä maidon hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi ja liedeltä nostettuani lisäsin sinne suolan, hunajan ja onnellisen kanan munat. Sekoitin niin, että kanamuna sekoittui hyvin joukkoon. Kaadoin tämän seoksen yleiskoneeseen jauhojen päälle ja lopuksi lisäsin voit. Sitten yleiskone oli melkein täydellä teholla n. 10 minuuttia. Lisäsin hieman jauhoja (3 rkl), että taikina tuntui kimmoisalta ja joustavalta. Nostin taikinan jääkaappiin (kyllä, kylmään) pariksi tunniksi kohoamaan ja peitin taikinan kelmulla. 

Täyte:
6 kotimaista (rainbow) punajuurta kuorittuna ja raastettuna
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa
mustapippuria myllystä

Minun punajuuret olivat tosi pieniä, siksi niitä 6 kpl. Jos on isoja, on 4 varmasti tarvittava määrä. Työlästä, mutta kuorin ja raastoin pikkupikkupunajuuret. Ihana tuoksu tuli niistä. Raastoin ihan sillä suuremmalla terällä raastimesta jonka jälkeen paistoin pannulla oliiviöljyssä ne kypsäksi, n. 10 minuuttia. Lisäsin loppuvaiheessa hunajan, suolan ja pikkasen ripauksen mustaapippuria. Nostin liedeltä ja annoin jähtyä. 


Silppusin blenderillä juustofonduen juustot pieneksi muruseksi. Otin taikinan jääkaapista, joka oli kohonnut ainakin kolminkertaiseksi, ehtihän se sielä ollakkin kaks tuntia. Kaulin taikinasta n. centin paksuisen suorakaiteen ja päälle levitin pannulta jähtyneen punajuuriseoksen ja päälle blenderistä hienonnettu juustoinen raaste.


Jollei tietäisi, vois luulla tätä kuningatarmarjapiiraaksi :D. Kun kuvakin on vähän sumea. No, käärin tämän rullalle, niinkuin korvapuustitaikinankin ja sitten veitsellä leikkasin 4 sentin paksuisiksi paloiksi. Jos haluaa pieniä briosseja, leikkaa 1-2 sentin paksuisia, mutta jos haluat oikein isoja, leikkaa sitten 4-5 senttiä. En nyt alannut mittaamaan, mutta mun briossit oli suunnilleen 3-4 senttiä, eli sellasia kivoja välipalan suuruisia. :) 

Voitelin 12-koloisen teflon-pinnotteisen muffinssivuokapannun ja laitin briossit koloihin. Leivinpaperista leikkasin vielä korkeat kaistaleet, että briossit kohotessaan säilyttäisivät saman muodon. Annoin kohota puoli tuntia ja paistoin sitten 200 C° n. 12-5 minuuttia (tämä kesto riippuu varmasti uunista). Mutta, kunnes pinta on kullanruskea, on briossit varmasti valmiita.



Valmiit kauniit punajuuribriossini!
Voimakkaat juustot tasapainottivat herkkää, ja osin ehkä myös makeahkoa punajuurta. Työkaverini Anna, jolta sain idean leipoa briosseja, oli kokeillut vuohenjuustoa tänne väliin. 

Huomenna on isänpäivä. Toivottavasti kaikilla on joku, jota juhlia. Minä juhlin huomenna mun iskää Etelä-Pohjanmaalla ja leivon illalla kakun. Siitä en kerro vielä enempää. Juhlimme myös äitiäni, sillä hän täytti pyöreitä vuosia Svenskadagenina! Huraa! Maukasta ja lämmintä viikonloppua teille kaikille! XXX





sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Juustofondueta marraskuun alkuun!

Eilen oli pyhäinpäivä ja ilmeisesti perjantaina sitten Halloween. Itse en oikein ole sisäistänyt näitä jenkkien hapituksia, joten en tiedä juhlitaanko Halloweenia sitten perjantaina vaiko lauantaina.

Joka tapauksessa minulle tuli vieraita viiikonlopuksi tänne Vilhonvuorenkujalle. Ystäväni Turusta, Kukka ja Hanna. Heihin siis tutustuin, kun aloitin työt Turun Länkkärin alkossa #2012 syksyllä.  Me kaikki pidämme hyvästä ruoasta ja viineistä ja ensin Kukka ehdotti, että tekisimme sushia. Päädyimme kuitenkin juustofondueen, koska sushia olemme jo kerran aikaisemmin yhdessä kokkailleet.

Kukan onnibussi oli täälä perjantaina kl. 19:00 ja Hanna oli tullut ilmeisesti jo edellisiltana Vantaalle Tonin luo. Kävin Stokalla hakemassa juustot ja siinä vieressä Alkossa hakemassa juustoviinit ja aperitiivit niin, että Hannan kanssa sitten mentiiin Kukkaa vastalle Kiasman pysäkille ja otimme yhdessä metron Sörkkaan. 


Aluksi skåålasimme Prosecolla ja sitten aloimme yhdessä valmistamaan fondueta.

Ullan juustofondue:
(4:lle)

1 valkosipulinkynsi
400 gr emmental mustaleimaa
100 gr cheddaria
100 gr appenzelleria
4 dl Steinschaden grüner veltliner-valkoviiniä
2,5 rkl maissitärkkelysjauhoa
2 rkl Absolut Vodkaa

Ensin kaivoin Hackmanin valurauta-fonduepadan esiin ja leikkasin valkosipulinkynnen kahtia. Sivelin valkosipulinkynsillä fonduepadan pohjat ja reunat ja nostin kaasuliedelle. Mittasin kattilaan 4 dl Steinschadenia. Viini on itävaltalaista Steinschaden Grüner Veltlineriä ja sopi todella hyvin fondueen. Aiemmin olen käyttänyt 6 €:n Villa Annaa, joka myös on ihan OK, mutta tuo Steinschadenin hapokkuus toimii jotenkin todella hyvin, suosittelen! Sitäpaitsi, kun koko pulloa ei mene fonduen valmistukseen, niin se sopii erinomaisesti itse fonduellekin, ainakin Hanna näin sanoi. No, kiehautin valkoviinin ja tällä välin Hanna raastoi juustot. Ne lisättiin kiehuvaan viiniin vähitellen samalla sekoittaen ja seoksen pysyvänä kuumana. Kun kaikki juusto oli laitettu viiniin, lisäsin maissijauhon, jonka olin sekoittanut pieneen tilkkaan vettä. Kun seos oli tasaista, eli ei ollut mitään juustokokkareita, lorautin Absolut Vodkaa joukkoon. Tärkeää on, että fondueta sekoitti koko ajan pohjia myöten.

Seoksen täytyy olla tasaista ja pysyä kuumana koko ajan. Tässä valmis juustofondue.


Idea juustofonduessahan on, että sinne dipataan erilaisia syötäviä. Kukka pilkkoi nämä ja laitti esille. Meillä oli tuoreita herkkusieniä, leipäpaloja, parsakaalia ja kirsikkatomaatteja.

Hanna viimeistelee illallista. 


Tässä valmis pöytä ja nälkäiset daamit!

Juustofonduehan on mitä suurimmissa määrin sosiaalista ruokaa, joka on just kiva valmistaa ja nauttia ystävien kanssa. Ruoan valmistuminen ottaa aikansa, ja sitä on mukavaa tehdä yhdessä. Ruokailu voi hyvinkin kestää tunteja, kuten meidän tapauksessa,  ja mikäs sen mukavampaa kun on hyvää juomaa ja vielä parempaa seuraa.

Koska minä pidän punaviinistä, valitsin sen fonduelle. Emman miehen nimi on Matu ja oon aina nauranut, kun olin Alkossa töissä, eräälle itävaltalaiselle Matua-viinille. Nyt sitten päätin ostaa sitä, sillä se oli Pinot Noir ja ajattelin että jäähdytän sen poikkeuksellisesti ja olisi sillai freessi vahvalle juustolle. Ja se oli, suosittelen! Tästä löytyy viini: Matua.

This was good (y) !!

Tein meille jälkiruokaakin, ihanaa suklaakakkua, mut siitä ei ole kuvia, voi kyynel! Kun ensi kerralla leivon sitä, jaan reseptin täällä. Nimittäin tylsää kirjoittaa resepti ilman kuvaa. 

Olipas meillä mukava ja nauruntäyteinen viikonloppu! 


Juustoövereiden jälkeen on hyvä lähteä jumppaan!
Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille ja tunnelmallista marraskuun ensimmäistä viikkoa! 
XXX