Pistetään pistetään banaania poskeen.. Banaanikakkua!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

Tänään on ollut chilli päivä. Aurinko ei ole näyttäytynyt, mutta suhteellisen leuto sää on silti ollut. Olen käynyt joogassa ja lenkillä. Ja maalasin varpaankynteni ja ihailin niitä itsekseni, kun makasin sohvalla.

Minulla on töissä kahviviikko ens viikolla ja mietin mitähän leipoisin. He varmaan odottavat jotain suurta ja ennennäkemätöntä, kun tietävät kuinka pidänkään leipomisesta. Mutta, 35 minuuttia bussissa ei kyllä kauheasti hotsita minkään kermakakun kanssa. Plus, että meillä on vain 3-päiväinen työviikko, sillä oppilailla on syysloma torstain ja perjantain. Ostin hullareilta banaania. Mielikuvitukseni pääsi ihan valloilleen, kun keksi, että leivon banaanikakun! Siis niin yksinkertainen kun olla ja voi. Mutta suunnattoman herkullista!

Ullan banaanikakku

Tätä kakkua oon leiponu AINA! Siis muistan ala-asteella kun 2.luokalla vuonna 1993 (Anna ja Emma: mulla oli se flanellipaita) leivoin tätä äidin kanssa ja äiti käski ensin mennä vaihtamaan se hyvä paita pois päältä kotipaitaan. Ja se taikina oli niiin hyvää. Ajattelin silloin, et sit ku oon iso, niin mä leivon tätä kyseistä kakkua ja syön kaiken taikinan, enkä laita kakkua uuniin lainkaan. Muut kaverit sanoi taas leipovansa aikuisena kakun ja syövänsä sen itse. Mä olin enemmän tohon taikinaan päin. :D

150 grammaa voita

3 dl sokeria

2 onnellisen kanan munaa

1 tl kanelia

1 tl neilikkaa

1 tl inkivääriä

1 tl soodaa

2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

5 dl vehnäjauhoja

3 kypsää banaania muussattuna

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, jonka jälkeen lisää onnellisen kanan munat hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen banaanimuussin kanssa. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun rengasvuokaan ja paista 175 C° noin 50 minuuttia ja kumoa. Kakku on ihanan kostea. 

Herkullinen banaanikakkuni! Huomenna saa sitä työkaverit maistella.

Nyt täytyy siivota leipomissotkut. Hei, kivaa viikonalkua ihmiset! Mulle tulee kiva viikko, koska mun äiti tulee tänne torstai-iltana!<3 Ja isä lauantaina perässä.

Skarppina valmiina uuteen viikkoon XXX

Korvapuustia korvapuustipäivänä

Eilen lauantaina minulla oli vapaapäivä, luonnollisesti, kun olen opettajana ja oli kerta lauantai. En ollut vain tottunut siihen, koska Alkossa olin mielelläni aina lauantait töissä. En tiennyt, mitä olisin tehnyt! Ystäväni Irma sitten lähti minun kanssa kirppiksille, ajateltiin etsiä minulle uusi sohva. Mutta ei löytynyt, vaikka käytiin useammassa liikkeessä. Silti oli mukavaa kierrellä uudessa kaupungissa. Tein ihan perusjuttuja sitten tuon kirppiskierroksen jälkeen, siivoilin vähän, kävin kaupassa ja pesin pyykkiä. Tätäkö kaupunkilaisihmiset tekevät lauantaisin? Jotenkin ahdisti ja päätin lähteä kaupungille. Menin metrolla, siis ihan hassua miten nopeasti ne kulkevat! nimim. hemma från landet. Vaikka Kitinoja on tunnetusti hyvin tiheään asuttu alue ostareiden ympäröimänä, on se metro silti puuttunut sieltä. Kaupungilla kävin ostamassa uuden syystakin, sillä muuton yhteydessä kaunis sininen puolipitkä (reiteen asti) syystakkini katosi! Todella mystistä. No, tämä uusi on oikein elegantti ja voisinkin ottaa siitä kuvan tänne teidänkin ihasteltavaksi.

Sokoksella tapasin kaksi tuttavaa ja yhden kaverin, joiden kanssa juttelin hieman pidempäänkin. Hävetti, sillä en ollut ehtinyt meikata, mutta onneksi hiukset sentään olivat vastapestyt ja hyvin föönatut. Tämän jälkeen ostin Rimmelin kirkkaanpunaisen huulipunan kahdeksalla eurolla ja maalasin sillä huuleni, saadakseni vähän väriä kasvoihini. Huulipuna oli itseasiassa erittäin kiva ja hyvä heräteostos! Harmi, etten enää nähnyt tuttuja tuolla reissulla, jotka olisivat nähneet räikeät huuleni, mutta Arcadian Alkon myyjä kyllä hymyili mulle oikein kivasti ;).

Alkossa pohdin myyjän kanssa punaviiniä korvapuusteille. Eilen nimittäin oli kansainvälinen kanelbulledag eli korvapuustipäivä ja minulle tuli illaksi Annis ja Morgan kylään. Olimme sopineet, että leivomme korvapuusteja ja ajattelin tarjota heille lasilliset punaviiniä pullan kylkeen. Myyjä sanoi tämän olleen ehkä haastavin tehtävänanto uransa aikana ja mietimme yhdessä hyvää ratkaisua. Sanoin lempiviinimaani olevan Italia. Hän kyllä koitti ehdottaa jälkiruokaviinejä tai portviinejä, mutta en halunnut.. Toki ne varmasti olisivat sopineet hyvin! Päädyin sitten italialaiseen pehmeään ja hedelmäiseen Passatempo Vivaldiin, joka oli kuin olikin oiva valinta! Mutta, silti maito ja kahvi tai maitokahvi on parasta tuoreelle pullalle.

Korvapuustiviini

Ullas kanelbulle

tai ihan vain

Ullan korvapuustit:

(jotenkin tuo ruotsinkielinen vain rimmaa paremmin)

Me teimme melko pienen annoksen, tästä tuli vain 2 pellillistä, eli 24 kappaletta. Koska minulla ei ole pakastinta.

1 pussi (11 grammaa) Pirkka kuivahiivaa

2,5 dl kädenlämpöistä vettä

7-8 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1/2 onnellisen kanan muna

hyppysellinen sormisuolaa

1 tl kardemummaa

75 grammaa sulatettua Valion Putinin voita

Laitin yleiskoneeseen jauhot, kuivahiivan, suolan, sokerin ja kardemumman. Sekoitin niitä vähän lusikalla keskenään ja kaadoin päälle kädenlämpöisen veden. Sitten laitin puoliskan onnellisen kanan munan ja lopuksi liedellä sulatetun voin.

Taikina kohoamassa. Se kohosi n. puoli tuntia.

Väliin:

120 gr sulatettua voita

6 tl kanelia

1,5 dl sokeria

Päälle:

1 onnellisen kanan muna voiteluun

raesokeria

Sulatin liedellä voin ja annoin jähtyä. Lisäsin siihen sitten kanelin ja sokerin, eli siitä tuli sellainen seos. 

Annis kauli apupöydälläni. Koska keittiö on vähän rajallinen ja Morgan katsoi pöydän ääressä netistä jotain jalkapalloa. Kun korvapuustit oli pellillä, kohotimme niitä vielä n. 20 minuuttia ennen uuniin  menoa.

Pullat uunissa! Kun tekee tuollaisen seoksen korvapuustien väliin, eli sekaa kaikki keskenään, niin silloin makuakin tulee tasaisesti pullan joka kolkkaan. 

Korvapuustit kohosivat oikein hyvin!

Keitin korvapuusteille kahvit, mutta kyllä Passatempokin sopi oikein mukavasti. :)

Nam nam! Anniksen tapasin Ahvenanmaalla sielä asuessani. Morgan tuli seuraavana kesänä Ahvenanmaalle ja heille tuli Anniksen kanssa suhde. Nyt he ovat olleet yli 4 vuotta jo yhdessä ja Morgan on muuttanu Suomeen ja tänne Helsinkiin Anniksen perässä. Ihanaa!

Tänäaamuna heräsin siihen, kun sain Lorilta viestin. Hän kutsui minut luokseen, sillä meillä on yhteinen projekti meneillään. Tänään aloittaisimme tämän projektin. Hän opettaa minut ajamaan autoa uudelleen! Olen kohta 11 vuotta omistanut ajokortin, mutta vuosien saatossa taito on saattanut hieman rapistua, sillä ajan todella vähän autoa. Sovimme tekevämme tämän salassa, että voisin yllättää perheeni että TA-DAA - osaan ajaa autoa! Mutta laitin jo perheeni watsapp-ryhmään viestiä mitä meinaan tänään tehdä. Olen nimittäin erittäin tunnetusti vähän kehno 4-pyöräisten kanssa, eikä minulla periaattessa edes ole tarvetta ajaa autoa, koska asun julkisten kulkuneuvojen ympäröivänä ja näin vähennän omaa hiilijalanjälkeäni. Mutta, me lähdimme lounaan jälkeen sitten ajamaan autoa. Ja ajoimme kehä 1, kehä 2 ja kehä 3:lla! Auto nyki vain muutaman kerran ja sammuikin vain kolmesti. Jee! Vain kerran joku tuuttasi ja yksi jalankulkijakin vilkutti kivasti, tai ehkä vain kiitoksena, kun lähestyin suojatietä 20 km tuntinopeudella ja hän ehti rauhassa ylittää tien. Ensi kerralla kuulemma lähdemme ydinkeskustaan. Voi jehna.

Ostin Lorin Heavenly Scent-putiikista hilloja. Omena-chili, raparperi-mansikka ja marinoidut porkkanat. Marinoidut porkkanat -hilloketta olen maistanut sämpylän kanssa. Varmasti menee hyvin myös tapasten kanssa ja jonkun kiusauksen, esim.broilerkiusauksen kyljessä.

Mielestäni joka päivä voisi olla kanelipullapäivä! Tai, huomenna vaikka suklaakakkupäivä ja ylihuomenna muffinssipäivä. Tänään on itseasiassa maailman opettajien päivä. Hyvä me! Nyt alan siistimään asuntoani. Sain Lorilta sohvan, ja sisustan vielä hetken. Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille ja leipokaa pullia! XXX

Ullan suussasulava mustikkapiirakka - This is how it was meant to be....

Syystuulahdus Helsingistä

Oh la! Tämä viikko on vierähtänyt vauhdilla. Nyt istun pöydän ääressä isojen ikkunalautojen vieressä ja katselen kaunista syksyistä värimaisemaa Katri Valan puiston yli merelle. Helsingissä, joo-o! Muutin tänne viikko sitten. Tai Niemi muutti. Kaiken! Ja mun ihan parhaat ystävät, voi ootte niin<3!!! Kai ymmärrätte, että olette korvaamattomia. Henna ja Komissaario, sitten toinen Mika eli Töpö, teistä oli iso apu! Reetta tuli Turussa auttamaan ja Leena-serkku teki yllätysvisiitin aamulla ja pesi mun keittiönkaapit ja jääkaapin! Sitten menomatkalla poikettiin Pitäjämäessä Lorin luona. Varastoitiin hänen suuren omakotitalon vintille joitain mun tavaroita, mm. kirstu.

Muuttopäivän (viiime lauantai) illalla oli sekavaa täälä asunnossa. Siis sotkuista. Ystäväni Laura (tapasimme jo Vaasan yliopistoaikoina) asuu nykyään Kalliossa, ihan mun naapurissa (!!) ja hän valmisti meille ihanaa vuohenjuusto-punajuuripaistosta hummuksella. Hieman punaviiniä siihen rinnalle niin jo oli olo kotoisaa, kaukana omista juurista toki, mutta siis seuran perusteella ihan kuin kotona olisi ollut. Vaasan opiskeluaikoina, etenkin vuonna 2010 me ystävystyttiin Lauran kanssa todella läheisiksi ja se vuosi on ainakin mun mieleen jäänyt jotenkin tosi mieleenpainuvana. Silloin tapahtui  kaikkea kivaa, mitä jälkeenpäin ollaan muisteltu hyvissä mielin ja tippakin linssissä :').

Lauantai-illan huumaa uudessa kodissa

Olihan siihen tietenkin ihan syykin, miksi tänne isoolle kirkolle muutin - nimittäin työt. Keskiviikkona, kuun ensimmäisenä päivänä aloitin virallisesti työt. Sipooseen kulkee tästä Vilhovuorenkujalta busseja kolmesti tunnissa, sivu noin puolisen tuntia. 

Ensimmäiseen työpäivään valmistautumista

Kyllä kannatti käydä kouluja! Ja mikä onni minulla olikaan, kun sain mahdollisuuden aloittaa työurani juuri tuola Leppätien kielikylpykoulussa. Työ on ennenkaikkea vastuullista ja kasvattamista itse opettamisen ohessa, mutta myös antoisaa ja luovaa! Ensimmäisen työpäivän jälkeen tuumasin rehtorille, että tulen vielä huomennakin töihin!

Mutta. Sitten itseasiaan, eli leipomiseen. Kokeilin eilen uunia ensimmäisen kerran, kun Mika eli Töpö tuli poraamaan mulle tauluja, ym. seinäjuttuja kiinni näihin kiviseiniin. Ja hän laittoi ikkunaverhotkin, koska tämä on VANHA jugend-talo ja huonekorkeus ja tietenkin sitten verhotankokorkeus kerrassaan päätähuimaava. Koska Laura asuu ihan 5  minuutin (noin) kävelymatkan päässä luotani, päätettiin pitää hänen luonaan kisastudio Koko Suomi leipoo:sta! Pääsin sitten kokeilemaan uuniani ensimmäistä kertaa, kun olin taikinan saanut valmiiksi. 

Tässä on hyvin pitkälti pohjataikinan ainekset. Tuo fariinisokeri tulee päälliseen.

Tässä kaunis pinkki Moccamasterini taustalla. Niin, ja tietysti vatkausjutut tuossa etualalla.

Tässä taikina menossa kohta uuniin. 

Eilisessä Koko Suomi leipoo:ssa ei taaskaan mennyt niinkuin suunnittelin. Ylläri. Tässä resepti siihen mustikkapiirakkaan (joo, kyllä, jossa on sitä elintarvikeväriä ja joka oikeesti on kakku:D), jonka tein ohjelmassa: Ullan suussasulava mustikkapiirakka (Koko Suomi leipoo -resepti)

Mutta tässä se resepti, minkälainen se alunperin piti olla kilpailussa, ja jonka eilen leivoin mulle ja Lauralle. 

Ullan suussasulava mustikkapiirakka:

100 grammaa pirkka voita

2,5 dl vehnäjauhoja

3/4 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta 

1 dl pirkka kuohukermaa

Nypi kuivat aineet ripsakkaasti keskenään ja lisää sitten kerma. Älä sekoita liikaa. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan ja paista 200 C° noin 20 minuuttia uunin alatasolla. Anna jähtyä ja valmista täyte.

Täyte:

150 gr-200 gr ranskankermaa (riippuu purkista)

1 dl fariinisokeria

2 dl kermaa vaahdotettuna

2 tl vanilliinisokeria

Päälle paljon paljon mustikoita. Ainakin 4 dl. Ja sitten kiille (ohje myöhemmin alla)

Sekoita ranskankera ja fariinisokeri keskenään niin, että fariiisokeri sulaa ranskankermaan. Vispaa kerma ja vanilliinisokeri kovaksi vaahdoksi ja yhdistä nämä seokset varovasti keskenään. Kaada tämä jähtyneen piirakkapohjan päälle ja siihen sitten runsaasti tuoreita tai pakastemustikoita, mutta mielellään kotimaisia. Ja päälle kattilassa tehty kiille. Eli 2 dl vettä kiehautetaan, siihen lisätään 1 dl hyytelösokeria ja kiehautetaan uudelleen. Anna jähtyä pari miuuuttia ja kaada mustikoiden päälle. Tällainen PIIRAKKA minulle sitten eilen illalla tuli: 

Laura oli ostanut hieman kuplivaa illan jakson kunniaksi. Takana näkyy pässinsarvi.

Namn! Voi, miksi tämä ei voinut onnistua kilpailussa ja lähdin laittamaan sitä elintarvikeväriäkin mukaan. 

Tämä mustikkapiirakka on niin hyvää. Resepti on alkujaan setäni vaimolta, Annikilta, vuonna 2000. Juhlimme tuolloin heidän 20-vuotis hääpäivää ja Annikki oli leiponut tällaista ihanaa piirakkaa. Hieman tuunasin ja lopputulos on Ullan suussasulava mustikkapiirakka! Vaasassa asuessani ja opiskellessani leivoin sitä usein. Olin jo silloin Alkossa töissä opiskelujeni ohella ja leivoin tätä mustikkapiirakkaa joskus työkavereilleni. Eräs työkavereistani, Uma, ihastui siihen. 2 vuotta sitten Turkuun muutettuani hän laitti minulle s-postia ja kuulumisten ohessa hän kertoi kadottaneensa reseptin jonka jaoin hänelle. Uma, jos satut lukemaan tätä, niin sä tulet aina mieleen tästä piirakasta! :) Tai jos joku sieltä Prisman Alkosta Vaasassa lukee tätä, niin laittakaa Umalle terveisiä! Turussa asuessani leivoin tätä kanamuna-allergikko ystävälleni usein. 

Hei, mutta nyt on perjantai. Ja tapani mukaan olen jo suunnitellut illaksi mieluisaa tekemistä. Tapaan ystäväni Reettan tovin kuluttua kaupungilla. Mun isä sanoi, että nyt kun Helsinkiin muutan, niin elinkustannukset nousee, ja tokaisi lopuksi "ei kannata ehkä ihan joka viikonloppu lähtee bilettämään" :D. Ihana iskä! T: Ulla kohta 29 vee. ha ha. Silti tämän ensimmäisen työviikon kunniaksi olen kyllä lasillisen proseccoa ansainnut. 

Tämä postikortti tipahti eilen postiluukustani Vilhovuorenkujan kuudennen kerroksen kaksioon. Näissä tunnelmissa toivotan kaikille loisteliasta viikonvaihdetta!

 XXX