KÄRLEKS MUMS

Elämäntyyliblogi

torstai 22. syyskuuta 2016

Mumman Hyvät pikkuleivät

Syksyinen tervehdys!

Viime viikonloppuna Vilho Vallaton täytti 3 vuotta ja juhlimme häntä. Emma oli leiponut dominomoussekakun ja minä tuunasin siitä Ryhmä Hau-henkisen koristelun. Voitte vain kuvitella, mitä mieltä pikku vesseli oli tästä. Alla kuva kakusta:




Sunnuntaina saattelimme hautaan meidän Laina-mumman. Mumma oli viimeinen elossaoleva isovanhempi ja hän eli 93-vuotiaaksi. Hautajaiset olivat kiitosjuhla. Muistelimme mummaa ja lauloimme siskojeni kanssa PMMP:n sovituksella Oi Herra luoksein jää jo ilta on.

Leipomisintoni olen saanut täysin mummalta, etelä-pohjalaiseen tapaan kotona leivottiin ja PALIO ja koska mummantupa oli meidän paritalon toisessa siivessä, eli mumma arjessa mukana aina aikuisikään saakka. Meidän herkkua lapsena mummantuvassa oli hyvät pikkuleivät. Niitä mumma ja Saima (mumman edesmennyt sisko) leipoi usein. Niiden oikea nimi on haarukkaleivät, mutta en muista koskaan käyttäneeni muuta sanontaa kuin Hyvät pikkuleivät.


Sovimme, että minä leivon nämä Hyvät pikkuleivät hautajaisiin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun leivoin niitä! Koska, mumma leipoi niitä aina. Kun hän Turussa asuessani muutama vuosi sitten tuli minun luo kylään (ja pitkän automatkan takia jalkaan tuli ruusu) oli mumma leiponut ison rasiallisen hyviä pikkuleipiä minulle tuomisiksi!

Hyvät pikkuleivät


Mumman hyvät pikkuleivät:

200 gr voita
150 gr sokeria
2 rkl siirappia
1 onnellisen kananmuna
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
5 dl vehnäjauhoja

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää siirappi, sekoita hyvin. Lisää onnellisen kanan muna ja sekaa hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen. Anna taikinan seistä muutama tunti, että jauhot turpoavat (tuon vinkin mumma antoi minulle syksyllä 2012).

Pyöritä taikinasta tanko ja leikkaa muutaman sentin mittaisiksi paloiksi. Pyöritä palloiksi, laita pellille ja paina kevyesti. Tee haarukalla risti. Kokeilin myös muita kuvioita (mutta ne eivät menneet hautajaispöytään). Esimerkiksi ruksi, ja pelkkä yhdellä haarukalla painallus. Aika kivoja tuli niistäkin. Mutta ne eivät ole Hyviä pikkuleipiä sillä aitoihin alkuperäisiin siis kuuluu risti-kuvio kahdella haarukalla.



Hyvät pikkuleivät

Olipas kätevää sangolla kuljettaa hyvät pikkuleivät junamatkalla. Kuin käsilaukku konsanaan!


Ei muuta kuin leipomaan. <3







lauantai 10. syyskuuta 2016

Omenapiiras mantelimassalla

Olen niin kyllästynyt perus omenapiirakoihin. Ne on juu hyviä ja herkullisia, mutta syksy syksyn perään niistä en saa uusia twistejä. Pohja on joko voi+sokerivaahto, sokeri+kananmunavaahto tai mousserakenteinen. Boring. Kaksi vuotta sitten sain Turun Sanomista kokonaisen ison sivun, johon suunnittelin viisi omenareseptiä a la Ulla. Se oli upeaa ja olin ylpeä itsestäni. Reseptini olivat mahtavia. Wihannon Vivi oli tekemässä juttua ja silloin tutustuin myös häneen. Turun Sanomissa jakamani reseptit löydät tästä: Ullan omenareseptit

Seuraan Instagramissa erästä ruotsalaista leipuria, Malinia, ja hän oli postannut erään mielenkiintoisen omenapiiraan! Erikoista tässä piirakassa on, että sekä pohjataikinaan että täytteeseen tulee mantelimassaa. Rakastan mantelimassaa.. laskiaispullissa, (muistakko Emma kun söin yks laskiainen 21 laskiaispullaa?:D) ja pikkuleivissä. Mantelimassahan ei maistu kitkerälle karvasmantelille, joten älä arastele. Idea mantelimassassa on, että se antaa pehmeyttä ja pientä vivahdetta! Päätin kokeilla kyseistä omenapiirasta, tietenkin hieman  muunneltuna! Alkuperäisen reseptin löydät tästä: Plommon Äpple och Mandelgalette Ainiin, minua ja leipomuksianikin voi seurata instagramissa nimellä ullakoski.

Alla jaan tämän mantelimassaisen omenapiiraan reseptin. Se on ihan superhelppo. Ja ehkä parasta omenapiirasta jota olen tehnyt (!!) Jos pidät mantelipikkuleivistä, tämä ON takuuvarma suosikkisi! Ruotsiksihan superhelppo on galette (galet+lätt). Nokkelaa. Keksin uuden sanan, gagott. Se tarkoittaa taas galet+gott. Tämä piiras on todellista gagottia. Piiraan reunat maistuvat pikkuleiviltä.




Omenapiiras mantelimassalla:

Pohja:
225 gr jauhoja
1/2 tl kanelia
1/2 tl suolaa
3 rkl fariinisokeria tai muscovadosokeria (käytin muscovadosokeria)
1/2 pötkö Sallisen mantelimassaa (maksamakkaran mallinen pötkö)
100 gr kylmää Valio voita
1/2 dl maitoa
1 munan keltuainen
2 rkl mantelirouhetta tai lastuja

Tee näin: Vatkaa perus sähkövatkaimen lankavispilällä sekaisin jauhot, suola, sokeri, kaneli ja mandelimassa. Sekoita kunnes taikina muistuttaa kauneimman hiekkarannan hiekkaa.. Esim juuri siellä Mallorcalla tai Kreikassa. Lisää sitten pilkottu kylmä voi. Sekoita. Sekoita maito ja munankeltuainen eri astiassa ja kaada muuhun taikinaan. Sekoita kunnes kaikki on sekaisin, ei yhtään enempää. Anna taikinan levätä jääkaapissa noin tunnin. Valmista sillä välin täyte. HUOM: taikinaan tulee vain 3 rkl sokeria. Mantelimassa sen sijaan antaa makua, mutta kyseessä ei ole mikään överisokeripommi. Peukku!

Täyte:

 noin 4 omenaa omasta puutarhasta (tai omenavarkaista tai kaupasta)
1 rkl fariinisokeria tai muscovadosokeria
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1/2 pötkö Sallisen mantelimassaa
Puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl maizenaa tai perunajauhoja

Tee näin: Siivua omenat lohkoiksi niin että vain rontto jää jäljelle. Laita omenalohkot kulhoon ja kaada puolen sitruunan mehu päälle sekä kaikki muut täytteen aineet paitsi mantelimassa. Sekoita kevyesti. Anna täytteen seistä ainakin 30 minuuttia (että maustuu), siis sen aikaa kunnes otat pohjataikinan jääkaapista ja alat työstämään sitä.

Sitten, kauli taikina ympyränmuotoiseksi leivinpaperin päälle, niin että se on n. 25-30 cm. Ripottele päälle täytteen mantelimassa, eli pienissä nokareissa. Laita taikinan keskiosaan marinadissa oleva täyte melkein reunoille asti ja käännä ulkoreunat sisäänpäin.

Paista 175°C n. 20 minuuttia, riippuen jälleen uunin tehokkuudesta. Fariini/muscovadosokerista tehty taikina on muutenkin valmiiksi jo tummempaa, joten väri ei paljoa uunissa tummene. Jos paistat liian kauan, reunat voivat kovettua liikaa ja lusikalla syöminen voi olla hankalaa.

Tarjoile kermavaahdon kanssa! VINKKI: vispaa 2 dl vispikermaa ja 1 rkl sokeria. Lisää 1/2 tl kardemummaa. Sopii tämän herkun kanssa erinomaisesti.

Täytteen omenat marinoitumassa




Uuniin menossa! Eli noin vähän tarvii vain reunoilta kääriä. Lusikka ja kaulin on luomassa kuvaan kontrastia ja oikeita mittasuhteita.


Uunilämmin omenapiiraani

Ja eri perspektiivistä



Sisareni Anna, huomaatko astiat? <3


Vieraani saapuvat tuotapikaa. Alan valmistella keittiötäni edustuskuntoon. 
Ihanaa viikonloppua kaikille. Herkutelkaa tällä reseptillä! X




torstai 8. syyskuuta 2016

Sydämen surujen kakku

Tätä kakkua muistan kun mumma leipoi lapsuudessani niin ihmettelin jo silloin MIKSI OI MIKSI kakun nimi on näin hassu. En muista mitä mumma siihen vastasi.

Sydämen surujen kakku valmiina

No, minulla nyt on ollut sydämen suruja tässä viimeaikoina ja kun tämä resepti ponnahti esiin ajattelin että nyt on oiva aika sitä leipoa. Oivalla ajalla tarkoitan, että alan pikkuhiljaa olemaan taas elämäni lyönnissä ja sydämeni alkaa eheytyä. Siksi voin laskea tämän bloggaukseni jopa jo hieman sarkastiseksi. Olen alkanut treenaamaan, olen tavannut muutaman uuden (potentiaalisen?) kaksilahkeisen ja kakkutaikinakin maistuu jo leipoessa.  Kerroin Reettalle tänään että leivoin. Hän vastasi "miten hienoa että jaksat taas leipoa! " :) Mutta siis, summa summarum, kakku on oikein hyvää! Ja niin helppoa tehdä, raaka-aineet löytyivät minulta kaikki kaapistanikin.

Viime vuonna sain silloiselta luokaltani ja luokkavanhemmilta joululahjaksi Korkeavuorenkadun Kokkipuotiin lahjakortin. Kävin ostamassa lahjakortilla parikin juttua. Toinen oli valualumiininen kakkuvuoka johon nyt tämän kakun leivoin. Toinen ostos oli ihana laakea posliininen salaattikulho. Alhaalla kuvat näistä.

Tässä kakkuvuoka. Kuva hämää. Todellisuudessa se on isompi. Takana Turun Alkon länkkäristä saatu pinkki moccamasteri. :*
Tässä tämä toinen ostos Kokkipuodista, salaattikulho. Kaunis kuin oliivipuut Toscanan vehreissä laaksoissa. Niin siis vietin siellä viikon kesäkuussa <3. Laitoin normaalikokoisen banaanin kulhoon, että sen oikea koko valkenisi. Elikkäs melko iso salaattikulho.


Sydämen surujen kakku:

5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl kaakaojauhetta
2 onnellisen kanan munaa
150 gr Valio voita
1/2 dl maitoa
250 gr rahkaa

Tee näin: Sekoita kaikki kuivat aineet kulhoon ja sulata voi kattilassa. Voitele kakkuvuoka ja laita uuni lämpenemään hieman vajaa 200 C° asteeseen. Laita kuivien aineiden sekaan onnellisen kanan munat, maito, sulatettu voi sekä maitorahka. Sekoita kaikki puuhaarukalla. Aika paljon sokeria - ehkä siksi nimi on sydämen surujen kakku? Paista noin 45 min uunin keski- alatasolla - riippuen jälleen uunista! Koita tikulla mikäli kypsää taikka ei.

Kakku menossa uuniin!

Päälle:

Sulata 100 gr voita ja 200 gr tummaa suklaata tai maitosuklaata. Makuasia. Valuta haluamallasi tavalla kakun päälle. Minun kakkukuvassani ei ole kuorrutusta. Vien kakun nimittäin huomenna töihin perjantain kunniaksi ja valutan suklaan vasta sielä, helpompi kuljettaa julkisilla.

Koitan muistaa ottaa kuvan kuorrutteen kera ja liittää tänne myöhemmin.


Loistavaa alkavaa viikonvaihdetta kaikille!

"Ystävät ovat halvempia kuin psykiatri!" <3
Kukka ja Hanna!

XXX